*

Vitun korrekti

Koulu valmistaa lapset kontrolliyhteiskuntaan

Yhdysvaltalainen tieteilijä ja filosofi Noam Chomsky: ”On mielestäni pelkästään järkeenkäypää haastaa ja identifioida määräysvallan hierarkioita ja niiden hallitsevuutta elämän eri osa-alueilla. Ellei niille voida suoda moraalista oikeutusta, ne ovat vääriä, ja syytä purkaa.”

Ihmisyhteiskuntaa ei voida rationaalisesti ymmärtää, kunnes se nähdään sellaisena, mitä se on: joukko karsinoita, joissa ihmistarhaajat omistavat ihmiskarjaa. Orjuuden kaltaisessa omistuksessa vapaus valita on silti olemassa, mutta vapauksille on asetettu tietyt rajaehdot. Jotkut hämmentyvät heille hyväntahtoisesti tarjotusta koulutuksesta, palveluista ja tietyistä vapauksista. Hyväntahtoisuus on kaukana todellisuudesta.

Orjuuden ilmetessä vielä ilmiselvästi esimerkiksi Faaraoiden Egyptissä, alamaisilla ei ollut oikeutta palkkaan, vapauteen tai omaan tahtoon. Voitot olivat suorassa omistajuudessa vallanpitäjälle pienet ja resursseja kului valtavasti. Toinen vaihe oli tehokkaampi roomalainen malli, jossa vapauksia lisättiin tuottavuuden ja verotulojen kasvattamiseksi. Kolmantena otettiin käyttöön feodaalinen malli. Maaorjuus yleistyi. Vähitellen tehostunut maatalous kasvatti kaupunkeja ja rakastettu demokraattinen malli ihmisomistuksesta syntyi. Valtiouskonnon ensimmäisessä palvontamenossa synnytyksen yhteydessä, ihmistarhaaja määrää Valtion omistamaan yksilöt. Sosiaaliturvatunnus on sarjanumerona. Työelämässä ihmiset saavat itse valita ammattinsa ja tuottaa enemmän resursseja omistajilleen. Vapauden ja vaurastumisen kasvaessa uhka tarhaajien vastustamisesta kasvaa. Mielenhallinta on merkittävässä osassa pitkälti illuusioon perustuvassa modernissa ajassa.

Verokarjan tyydyttämiseksi ja harhakuvan ylläpitämiseksi luodaan mahdollisimman paljon sisäistä ristiriitaa. Kun karja hyökkää toisiaan vastaan tai syyttää itseään, he ovat helpoiten hallittavissa. Ja, jos joku on uhaksi järjestelmälle, se jäädytetään, eristetään ja polarisoidaan. Verokarja kaitsetaan riippuvaisiksi ”hyvinvointivaltion” valtaan on järjestämällä laaja julkinen sektori, jossa lähes kaikki elämän osa-alueet ovat kontrollissa. Jälkikasvu indoktrinoidaan valtion kouluissa.

Osa työssäkäyvistä sallitaan tarhaajien palkkalistoille. Eri tavoin vallitsevasta hierarkiasta riippuvaisiksi tulleet moittivat kaikkia, ketkä huomauttavat ihmisomistajuuden moraalittomuudesta.

Uusien ulkoisten uhkien synnyttämisellä luodaan kontrolloitu oppositio. Terrorismilla ja ilmastonmuutoshysterialla peloteltu ja syyllisyydentuntoinen lauma takertuu tarhaajan suojaan.

Orjuutuksen paljastuminen on tuskallista nähdä omin silmin. Emme tahdo erottua ja paljastaa sitä peläten toisten syytöksiä. Useimmat pysyvät vapaaehtoisesti kahleissa vastustamalla todellista vapautta. Tosiasiassa, ketkään eivät ole toivottomammin orjuutettuja kuin he, jotka virheellisesti uskovat olevansa vapaita. Vapauden kokemus johtaa kansaa.

Taloudelliset vapaudet ovat aina luoneet varallisuutta. Varallisuus taas vetää puoleensa varkaita ja poliittisia parasiittejä. Heidän inhimillinen paheensa, ahneus, lopulta tärvelee alkuperäiset vapaudet. Toisin sanoen, vapaus on pesäke voimakkaan vallan aiheuttamalle syövälle. Vapautta vahingoittavan vallankäytön ja väliintulon sijasta toivon, että nonaggressioperiaate ja vapauksien suojeleminen valittaisiin keskeisten instituutioiden, kuten koulun, ohjenuoriksi.

Koulutusta ja sivistystä ei monesti osata erottaa toisistaan. Jos julkisen koulutuksen tarkoitus on todella kasvattaa fiksuja, ajattelevia oppilaita, miksi koulussa ei kiinnitetä huomiota esimerkiksi kriittisen ajattelun vaalimiseen ja henkiseen kehitykseen? Kreikkalainen filosofi Plutarkhos lausui jo pari vuosituhatta sitten: ”Mieli ei ole täytettävä astia, vaan sytytettävä liekki.”

Suomen laadukas koulutus on ollut vuosikymmeniä ylpeydenaihe. Kansainvälisellä tasolla tulokset ovat yhä korkealla, vaikkakin hieman laskussa. Koulutuksen tärkeyttä on alettu taas korostaa enemmän. Monen puolueen keskeinen lupaus on taata yleissivistävä, laadukas opetus. Pelkkä resurssien lisääminen ei mielestäni silti kehittäisi riittävästi koulujen tasoa.

Todellinen sivistys on jatkuvaa taistelua kyynisyyttä ja tietämättömyyttä vastaan. Monen luonteeltaan välinpitämättömän ihmisen sivistys on tietyn pisteen jälkeen tasaista alamäkeä. Median ja politiikan valtavirta peittää yhdessä sen todellisuuden hiljaisella hyväksynnällään ajan hengestä. Heille omaneduntavoittelu ja status quo ovat päämääriä. Väitän että, että edeltävät instituutiot, koulut mukaan lukien, ovat mielipiteenmuokkauksen ja konformisuuden tehokkaimpia välineitä, jotka iskostavat mieliin samaa sanomaa, asenteita ja kognitioita.

Ajatteluprosessien tunnistamiselle, tiedon yhdistelylle tai luoville mielille ylipäätään ei ryhmädynaamisissa, autoritäärisissä järjestelmissä ole tilaa. Koulutusjärjestelmä koulii huolellisesti ”liian itsenäiset” ja tottelemattomat oppilaat käyttäytymään toivotulla, suostuvaisella tavalla. Pääasiassa koulunkäynti on harjoittelua myötämielisyyteen. Passiiviset ihmiset ovat hyödyllisiä, eivätkä aiheuta ongelmia. Ja kun oppilaalle ehdollistettu käyttäytyminen, tunteet, ajatusmallit ja tiedonsaanti asetetaan muottiin, hänen potentiaalinsa rajoittuu. Hän pyrkii välttämään tekojensa ja ajatustensa välisiä ristiriitoja. Uudet käsitykset ovat näin jäädytettyinä. Tiedonsaanti rajataan vain tietynlaista sovinnaista tietoa sisältäviin oppikirjoihin. Käyttäytymissäännöt ovat tiukkoja. Oppilaat istuvat hiljaa jonoissa. Ryhmän jäsenet sopeuttavat mielipiteensä laumaeläimen tavoin vastaamaan toisten oppilaiden ajattelua, jos ei siihen vielä olla erikseen puututtu.

Useimmat koulukaverini voivat vahvistaa tuntemukseni kouluvuosien ylivoimaisesta tylsyydestä ja ahdistuksesta. ”Tulette tarvitsemaan tätä tietoa myöhemmin elämässänne”, oli alusta asti pelkkää harhautusta. Yli 10 vuotta oppitunnilla istutun ajan jälkeen luulisi, että olisimme kaikki neroja. Sen sijaan koulun tehottomat metodit, triviaalitiedon ulkoa muistaminen ja pakkopulla tappoivat oppimisen ilon, joka kaikilla alkujaan oli.

Lukiota pidetään yleissivistävänä oppilaitoksena. Kuitenkin mielestäni väite kaikkien koulujen tarkoituksellisesta indoktrinoinnista on paikkansapitävä. Indoktrinaation käsite viittaa kasvatusfilosofiassa sellaiseen opettamiseen, jossa oppilas asetetaan opetuksen kohteeksi, johon annetut opetussisällöt vain siirretään. Oppilas ei missään vaiheessa nouse tasolle, jossa hän voisi itsenäisesti arvioida opetussisältöjen pätevyyttä. Koen koulun oppiaineista eniten historian nauttivan erityistä suojaa kritiikiltä. Historiaa on aina käytetty politiikan välineenä. Kirjailija George Orwell sanoi: "Kuka hallitsee menneisyyttä, hallitsee tulevaisuutta; kuka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee menneisyyttä." Valmiiksi valikoitua, niin sanottua tarpeellista ja tärkeää, voittajien kirjoittamaa, historian tietoa, opetellaan niin ikään ulkoa opettajan luennoimana ja kyseenalaistamatta. Se on avain hyviin arvosanoihin ja etenemiseen koulu-uralla. Vapaa keskustelu, mielipiteiden haastaminen ja perustelujen vaatiminen eivät tule kuuloonkaan. Se, tietenkin, on kouluttamisen ja sivistämisen vastakohta. Opettajien joukossa on onneksi myös sellaisia, jotka eivät ole ryhtyneet tällaisen agendan toteuttamiseen.

Suunta lukiossa näyttää myös, että oppilaita rohkaistaan erikoistumaan vain joihinkin tiettyihin oppiaineisiin. Eri aineiden omat laatikot johtavat lyhytnäköiseen ja rajoittavaan ajatteluun.

Jotta opetus- ja kasvatustyö toimisi lasten ja nuorten perheiden ehdoilla ja heidän etujensa mukaisesti, olisi mielestäni harkittava yksityisten koulujen käyttöönottoa. Yksityiset palvelut eivät ole riippuvaisia muusta kuin asiakkaidensa rahoituksesta ja tyytyväisyydestä. Valtion ja suuryhtiöiden rahoittamien koulujen sisältöön ei voi juurikaan vaikuttaa.

Koulutuksen vaatimuksien ytimessä tulisi olla taidot oppia ja ajatella itsenäisesti. Opettakaamme lapsille järkiperäisyyttä, dogmien kyseenalaistamista, totuuden tavoittelemista, itsensä toteuttamista, arvojen merkittävyyttä, riippumattomuuden ja väkivallattomuuden periaatteita, sinnikkyyttä, rehellisyyttä, avoimuutta, omien lahjojen ja kykyjen kultivoimista sekä pelkojen ylittämistä.

Pohja, jonka koulutus elämälle antaa, voisi selittää, miksi maailma on niin sekaisin. Pysymme tylsistyneinä ja tietämättöminä. Historia toistaa kaavaa. Tärkein opetus historiasta on, ettemme ole koskaan oppineet siitä. Seuraavat sukupolvet tulevat jälleen hämmästelemään, miten saatoimme elää näin. Saatavilla on enemmän informaatiota kuin koskaan ennen, mutta tiedämme hyvin vähän. Voimme pysytellä kahleissa vain, jos kieltäydymme näkemästä niitä. Tarhan näkeminen hävittää harhaluulon sen olemassaolosta.

Aito sivistys on nöyryyttä tunnustaa, miten vähän ymmärtää ja tietää. Ehkä sen kirpaiseva myöntäminen ei vain kuulu ihmisluontoomme.

Lähteet:

Noam Chomsky

Stefan Molyneux

Saul D. Alinsky: Rules for Radicals: A Pragmatic Primer for Realistic Radicals (1971)

Steven Hassan: Releasing the Bonds - Empowering People to Think for Themselves (2000)

Jayme Louis Liardi: Revelation – Return to Virtue (2015)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka

En oo ihan saletti että koulujen yksityistäminen tois tohon mitään muutosta..

Käyttäjän AaroBurmeister kuva
Aaro Burmeister

Historiasta löytyy aika yhdenmukaisia esimerkkejä, millaisia vaikutuksia julkinen koulutus on tuonut. Yhdysvalloissa julkiset koulut ovat olleet alusta asti heikkoja ja hyödyttömiä; toisin kuin yksityiset.

Käyttäjän jvht297 kuva
Juuso Tuunanen

On kiistatta totta, että maailmassa on lukuisa määrä toimijoita, jotka pyrkivät vaikuttamaan mielipiteisiimme, mutta on absurdia väittää, että valtio olisi niistä merkittävin - ainakaan länsimaista puhuttaessa. Yrityksillä ja erilaisilla yksityisillä mediavaikuttajilla on huomattavasti suurempi merkitys ajatuksiimme ja arvomaailmaamme (elokuvat, muoti, media jne.) Tietysti valtio kykenee jossakin määrin vaikuttamaan näihin yksityisiin toimijoihin, mutta tuskin kovinkaan merkittävällä tavalla.

Olen sikäli samaa mieltä, että valtiolla on pyrkimys nykytilan säilyttämiseen, mutta onko tämä todellakin haitallista? Yksi kansantalouden keskeisistä toimintaedellytyksistä on vakaus. Yhteiskunnan muutosten on oltava (riittävän) harkittuja ja kontrolloituja, jotta niin ihmiset kuin yrityksetkin voivat varautua niihin tarvittavalla tavalla. Väittäisin myös, että ihmiskunnan enemmistön ensisijaisena tavoitteena on elää ns. "hyvä, rauhallinen elämä". Kai näitä ihmisiä voi "verokarjaksi" kutsua, mutta pidän sellaisia puheita ylimielisinä. Jokainen ei voi olla miljonääri, huipputiedemies tai kuuluisa kirjailija - miksi siis panetella opettajia, siivoojia ja kassatyöntekijöitä? Heidän valintansa antaa sinulle mahdollisuuden olla "menestyjä".

Suunta, johon olisit koulutusjärjestelmäämme ohjaamassa, vie kohti tuhon tietä. Yksityiskoulut eivät laajassa mittakaavassa ole toimiva konsepti. Hengellisen ravinnon (koulutuksen) arvoa on todella vaikea mitata. Aivoissamme ei ole samanlaista mekanismia kuin ruuansulatusjärjestelmässämme, joka kertoisi, milloin olemme "syöneet" riittävästi ja oliko "ruoka" hyvää. Onko sivistys itsessään mielestäsi arvotonta? Onko tiedolla ainoastaan rahallinen arvo?

Yksityiskoulujen perustaminen ei ole tälläkään hetkellä Suomessa laitonta, ja lastaan voi opettaa tietysti myös kotona. Lisäksi perusopetuksessa on tapahtumassa laajoja muutoksia, joilla pyritään muuttamaan koulujamme yksilöivämpään ja keskustelevampaan suuntaan (tämä on ainakin oma käsitykseni).

Kuinka tietoinen olet Yhdysvaltain koulutusjärjestelmän nykytilasta ja syistä niihin ongelmiin, jotka sen julkisrahoitteista osaa vaivaavat? En voi väittää olevani itsekään valtavan perillä asiasta, mutta käsittääkseni syyt ovat pitkälti taloudellisia. Rikkaampi väestönosa ei ole kiinnostunut julkisten koulujen kehittämisestä, sillä heidän lapsensa joka tapauksessa käyvät yksityisiä kouluja. Näin ollen varallisuus ohjautuu "yleishyödyllisempiin" kohteisiin, kuten armeijan määrärahoihin. Oli miten oli, asia ei ole mustavalkoinen.

Tämä ei tietenkään koske enää perusopetusta, mutta jos verrataan vaikkapa Harvardin ja Aalto-yliopston taloudellisia lukuja, ei ole vaikea nähdä syytä siihen, miksi Harvard on niin paljon "laadukkaampi":

Opiskelijamäärä:
Aalto: 18 116
Harvard: 21 430

Menot:
Aalto: 400 milj. euroa
Harvard: 4,463 mrd. dollaria

http://finance.harvard.edu/files/fad/files/harvard...
http://www.aalto.fi/fi/midcom-serveattachmentguid-...

Kymmenkertaistamalla Aalto-yliopiston budjetin uskoisin laadunkin paranevan. Tähän ei taida kuitenkaan taloudellisia haluja tai voimavaroja Suomessa olla.

Mainitsemasi "tylsistyminen" on todellinen ongelma, mutta syyt siihen löytyvät yhteiskuntamme muutoksesta. Älylaitteet ja Internet mahdollistavat sen, ettei yksilön tarvitse tietää mitään mistään. Kaikki löytyy googlettamalla ja YouTubesta löytää aina jonkun itseään "viisaamman", joka kertoo mitä maailmasta ja elämästä tulisi ajatella. Ihmiset myöskin hakeutuvat usein ryhmiin, joissa vallitsee yhtenevät mielipiteet. Tämä on omiaan vahvistamaan joskus täysin virheellisiäkin luuloja, kun ryhmän sisällä kaikki ovat samaa mieltä.

Se, etteivät lapset ja nuoret enää jaksa lukea, on sääli. Toivon, että yhteiskuntamme löytää asiaan jonkin ratkaisun. Voin kuitenkin sanoa, että yksityiskoulut eivät sitä ole. Olen suoraan sanottuna sitä mieltä, että tekstisi on itsessään poliittisen indoktrinaation tuotos. Kirjoitat, että "Koulutuksen vaatimuksien ytimessä tulisi olla taidot oppia ja ajatella itsenäisesti." Samalla kuitenkin pureksimatta nielet Stefan Molyneuxin kaltaisen kulttijohtajan opetukset ihmiskunnan "todellisesta" tilasta. Kirjoituksesi viimeinen kappale sisältää viisauden, joka meidän kaikkien olisi syytä muistaa.

Tiivistelmä:

Valtio ei ole vahva mielipidevaikuttaja länsimaissa. "Status quo" ei mielestäni ole kirosana, sillä vakaus ja ennustettavuus ovat yhteiskunnan toiminnan kannalta olennaisia asioita, ja muutosten on oltava hallittuja. Yksityiskoulut eivät taloudellisista syistä voi nykytilanteessa vastata yhteiskunnan koulutustarpeisiin. Ihmiskunnan on löydettävä uudestaan tiedonnälkä, jonka Internet ja sos.media on auttanut kadottamaan.

Käyttäjän AaroBurmeister kuva
Aaro Burmeister

Koulutus on petos, media on peittelyä. Jos et ajattele näin olet indoktrinoitu. En väitä, että valtio olisi kaikkein merkittävin mielipidevaikuttaja yhteiskunnassa, vaikka kirjoitus sellaisen kuvan helposti antaakin. Media on todennäköisesti suurempi. Uskon, että valtaansa kasvattaneet valtiovallat mahdollistavat kokonaisvaltaisemman aatteellisuuden ja muun muassa koulutuksen subjektiivisen luonteen. Paikallisella tasolla valtioiden vaikutus näkyy ainakin juuri koulutuksessa, päätöksenteossa ja erilaisessa säätelyssä. Yleismaailmalliset aatevirtaukset ja trendit kuten kulttuurimarxismi ovat tietysti kansainvälisiä tai jopa globaaleja. Tällaisiin aaltoihin valtiot vaikuttavat melko vähän verrattuna korporaatioihin, pankkeihin ja mediataloihin. Edellä mainitut hallitsevat maailmaa ylivertaisesti valtioita enemmän.

Valtion ylimmillä virkamiehillä on nähdäkseni tavoitteena säilyttää omat etuutensa ja etuoikeutensa, vaikka yleinen hyvinvointi kärsisi. Toivon läpinäkyvyyttä. Nykytilan säilyttäminen ja suon syventyminen todellakin on haitallista. Tiedon saatavuutta, sananvapautta ja keskustelukulttuuria rajoitetaan poliittisen korrektiuden nimissä entistä enemmän.

2016 käyttöönotetussa opetussuunnitelmassa on oman kokemukseni pohjalta (lukion abiturienttina) paljon hyvää. Mahdollisuuksia olisi silti paljon laadukkaasempaan ja sivistävämpään kouluun. Yksilöllisemmän ja keskustelevamman koulutuksen suunta on oikea. Sivistä koulutus perustelee ja todistaa tiedon oikeellisuuden järkiperäisesti. Laadukkaasssa opetuksessa annetaan nuorten käyttöön kaikki tarvittava tieto objektiivisesti ja monista näkökulmista. Kokeiden tarkoitus ei tulisi olla oppikirjan tiedon muistaminen ja oksentaminen paperille ymmärtämättä.

Olen ottanut jonkin verran selvää Yhdysvaltain historian opillisesta menestyksestä ja lukutaidosta. Yksityinen koulujärjestelmä oli aikoinaan hyvin menestynyt. Koulujen yksityistäminen itsessään ei ratkaisekaan yhtään mitään, mutta veikkaisin, että muuta kestävää vaihtoehtoa ei pitkällä aikavälillä ole. Taloudelliset haasteet ovat kysymyksessä ihan todellisia.

Rahalla onkin merkitystä. Mutta se ei ole missään tapauksessa ole olennaisin tekijä koulutuksessa. Tarkoitusperien korjaamisella ja kriittisen ajattelun kehittämisellä päästäisiin jo pitkälle.

Tylsistyminen on siinä mielessä ongelma, että kouluissa opetettu tieto on suurilta osin hyödytöntä tai muuten ei lainkaan olennaista, yksinkertaisesti tylsistyttävää. Uskotko, että oppimateriaalit ovat juuri nyt ihanteellisesti valittuja, ja että koulun suorittaneena ymmärrys maailman "todellisesta" tilasta on hallussa? Itse lukiolaisena väitän, että olen monin verroin enemmän hyötynyt ja oppinut tärkeää, mielenkiintoista tietoa ihan itsekseni internet ja lukemalla internetistä ja itse valitsemistani kirjoista. Omassa tilanteessani sosiaalinen media olivat ainoat tiet, jotka todella herättivät kiinnostukseni ja tiedonjanoni. Alustoilla on ongelmansa ja haasteensa. On hyvä asia, että googlettamalla voidaan tarkistaa ja etsiä tietoa. Useampien eri työtapojen käyttäminen olisi koulussakin iso plussa.

Kiitos kommentista!

Toimituksen poiminnat